ballerinat


kylmää valoa


lämmintä valoa

Nyt kun olen melkein hämeenlinnalainen, aloitin uuden elämän komeasti viikonloppukurssilla Verkatehtaalla.  "Taisit pelastaa kurssin toteutumisen", sain kuulla heti kättelyssä.  Ilmoittautuneita oli nimittäin yksi liian vähän, kunnes minä keksin tulla mukaan.  Kas, siinäpä oiva tervetulotoivotus.  Tosin tunsin itseni mummoikäiseksi (mitä tietysti olenkin) nuorten naisten seurassa Anne-opettaja mukaan lukien.  Vaan ei se tekemistä haitannut.  Kaikki muut olivat keskenään tuttuja.  Kyselin varovasti, mitenkähän syksyn grafiikkakursseille mahtuu mukaan.  Kaikki vakuuttivat, että tilaa on.  Helpotti kummasti. 

Tekeminen oli tuttua, vaikka menetelmät olivat hiukan erilaisia kuin Espoossa.  Täysin uusi kokemus oli akvatintan teko hartsipölytyksellä ja polttimella.  Opettaja sanoi ettei liekkiä voi säätää liian suurelle.  Minä sain aluksi aikaiseksi kunnon roihun, jota Annekin hämmästeli.  Onneksi tilanne rauhoittui ja minä opin käsittelemään tulta kunnioittavasti.


opiskelua kahden laatan menetelmällä 
 
Kokeilin pitkien työpajapäivien innoittamana kahden laatan menetelmää.  Tein ballerinoista sinisen avainlaatan ja ruskean apulaatan.  Illalla pää oli pyörällä, kun yritin hahmottaa mitkä kohdat milloinkin piti suojalakata yhteen sointuvien sävyjen aikaansaamiseksi.
 
Tämä kaikki siis perjantai-iltana ja lauantaina.  Sunnuntaina irrottelin.  Sain kaksi laattaa valmiiksi, yhden kukka-aiheisen (kuinkas muuten) ja toisen, jossa tyttönen pyörähtää ja hame heilahtaa.  "Tässä on ainakin vauhtia", opettaja kommentoi loppukatselussa.  Niin ja yllättäen hän valitsi jokaiselta yhden tai kaksi työtä opiston kevätnäyttelyyn.  Kuvia on luvassa, kunhan näyttely ensin ripustetaan.
Lena, hämeenlinnalaisgraafikko-oppilas

 

tulppaaneja kevään kunniaksi


pyörähdys